Eka yö alla.

Täällä ollaan ja kaksi päivää on takana. Ja voi morjes tätä tunteiden myrskyä. Ei tätä pysty ees sanoin kuvailemaan. Tuntuu ku mun päässä olis joku pyörremyrsky. Välillä itken ikävää ja toivon, että joku hommais mulle ekan lennon takas suomeen ja sit välillä oon niin onnellinen ja innoissani! Ja nää mielialat muuttuu ihan silmänräpäyksessä. Nytkin oon suht onnellinen tätä kirjoittaessa ja mitä luultavimmin viiden minuutin päästä itken sängyn pohjalla haikaillen kotiin, perheen luo. Pakko kyllä myöntää, että tuntuu niin yksinäiseltä. Joo, on mulla perhe, mutta kertokaas ihmiset mulle, että mitä mä niille puhun, ku ei oo yhteistä kieltä? Siinäpä kysymys.

Aika huikeeta kyllä on et mä asun Andien keskellä! Toisaalta ihan sika mageeta, mut toisaalta vähän tyhmää, ku se kyllä laskee sitä lämpötilaa aika rutkasti.

Tänne tulee (jumalan kiitos) kaks suomalaista tyttöä huomenna! Toinen on mun hostserkku ja asuu korttelin päässä musta! Aika valtava helpotus. Toinen asuu viereisessä kylässä ja käydään kaikki samaa kouluu :)!

Meil on tollane söpö undulaatti, jonka nimee en muista XD ja sit kans koira Benji, mut se on kokoaika ulkona, joten ei sitä paljoo näe. Ja sit tol naapuril on kaks koiraa, ku meil on jaettu piha nii ne koirat juoksentelee siinä :) 

En oo kerenny viel pahemmin kuvia ottaa, ja saas nähdä, pystynkö ollenkaan, ainakaan kameralla, sellaisista syistä, että mun koneen johto on liian iso mun adapterille, nii en saa konetta laturii ja niin ollen en saa kuvia koneelle :/ jos sitä sit ostais uuden laturin...tai adapterin...let's see.

Mua ärsyttää kaks asiaa tässä kulttuurissa. Se, että pidetään kenkiä sisällä. Mä en tiedä mitään niin tyhmää asiaa tässä maailmassa. Ihan oikeesti, mä en näe mitään järkevää syytä sille. Ja toinen on, et en saa ikinä olla rauhassa, koska en voi sulkee mun huoneen ovee. Tai voin, mut joku tulee heti aukasee sen -.- yön sain sentää nukkuu ovi suljettuna.

Hirvee ikävä perhettä ja Iinua :( ja tietty kotia ja kamuja. Mut voi hitto, ku sen vasta tälleen tajuu et kuinka tärkeitä ne on. Sitä on jo itketty muutaman kerran ja tullaan itkemään. Monesti. Sen voin luvata. Luultavasti vielä tänäkin iltana kerkeen tirauttaa kyyneleet ennen nukkumaan menoa, kello kun on 19.30 nyt. Ja väsyttää ihan pirusti. Kaheksan tunnin jetlagit painaa silmäluomia aika pahasti. Kello on 3.30 suomessa.

Tää oli nyt aika tekstipainoitteinen asiasisältö, toivottavasti joku jakso lukee loppuun XD

Saa nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu!

Yritän pitää ajantasalla teitä.

-LILLI-